perjantai 18. joulukuuta 2009

Näillä eväillä mennään kohti synnytystä...



Viime synnytys meni luonnonmukaisesti..autossa kärvistelin viimeiset 50 kilometriä ja suoraan ponnistamaan:) Kyllähän sen hiivatinmoisen kivun muistaa, mutta näköjään kaiken kestää jos on pakko. Muistan autossa käyttäneeni ääntä ja se toi heti vähän helpotusta. Kivuliain vaihe oli mielestäni ponnistusvaihe. Supistuksetkin menee, mutta se ponnistus...perse repiämäisillään ja kätilö ja mies puhuu vain niitä näitä:) Otti kyllä sillä hetkellä niin päähän se, kun itse hirveässä kivussa ja poltteessa ja tiedät ettet pääse mihinkään siitä. Vaikka lopen se ei kestänyt kuin sen 15 minuuttia..jäi vain jotenkin mieleen.

Veriarvot oli laskenut pari viikkoa sitten 112, joten olen syönyt noita rautatabletteja. Kookosöljyllä rasvaan massuni joka ilta. Joka aamu venyttelen, jumppaan ja käytän joko päähierontavempainta tai sormusta.

Olen harjoitellut noista kirjoista tuota rentouttavaa hengitystä ja äänen liittämistä siihen. Tavoitteena on saada tämäkin synnytys hoidettua luonnonmukaisesti. Vähän jännään kerkiänkö sairaalaan...

Mies on loppusuoralla jo opiskeluissa eli opiskelee modernia vyöhyketerapiaa Helsingissä. Yritän ottaa tästäkin kaiken hyödyn irti... jos kätilön kanssa keskustelulta ennättää painella pisteitäni ;)

5 kommenttia:

Aletheia kirjoitti...

Mielenkiinnolla odotan miten luonnollinen synnytyksesi menee. Tsemppiä hurjasti!

Oma taaperoni täytti juuri vuoden, vielä siis on tuoreessa muistissa synnytys. Halusin viimeiseen asti luonnomukaisen synnytyksen ilman lääkkeitä ja muuta, ja vielä harmittaa kun näin ei käynyt. Viikkoa ennen synnytystä alkoi kivuliaat ja säännölliset supparit, jotka sit aina lopahti tuntien jälkeen. En saanut nukuttua lainkaan ja viikon piinan jälkeen (siis rv 38+0) lääkäri halusi käynnistää synnytyksen oksitosiinitipalla koska pelkäsi lapsiveden määrän vähyyttä. Ihan kun ne hevosenkin tainnuttamiseen riittäneet määrät sitä eivät olisi tuoneet tarpeeksi kipua, niin kalvot jouduttiin vielä puhkaisemaan. Vasta kun vihdoin nöyrryin epiduraaliin, tyttö syntyi alle tunnissa parilla ponnistuksella. Olen ajatellut, että olisin luultavasti pärjännyt lääkkeittä jos synnytys olisi ollut luonnollinen. Kätilö kertoi että hän oli synnyttänyt 5 lasta, joista yksi oli vaatinut oksitosiinin ja kalvojen puhkaisun. Kuulemma selkeästi luonnollisesti alkanutta synnytystä kivuliaampaa.

Joka tapauksessa, mielelläni kuulisin seuraavaa ajatellen miten sujuu ja hyviä vinkkejä. Oma päättäväisyys siinä taitaa olla ratkaisevaa sekä luottaminen siihen että pystyy ja jaksaa.

Nimim. Vieläkin kauhulla muistelen sitä tunnetta jonka osuvasti kuvasit, "perse repeää ja muut koittaa kannustaa".

Kaisu kirjoitti...

Kyllähän se synnytys on melkoista puuhaa...:) Pääasia kai se on on, että itse ja vauva voi hyvin synnytyksen jälkeen. Ensimmäiseltä minulla käynnistettiin synnytys ja olin muutenkin vähän hukassa. Silloin otin epiduraalin. Imukupilla poika lopulta syntyi. Toisesta en kerinnyt mitään ajattelemaan, kun syntyi kaksi viikkoa etuajassa (38+1) ja suoraan ponnistaan. Eli kai se kuitenkin oli loistosynnytys kaikesta kivuista huolimatta :) Sitä on vain niin heikoilla sen kivun keskellä, että en tiedä olisinko sairaalassa kyennyt olemaan ilman kivunlievitystä jos se olisi ollut mahdollista saada...
Mutta ei kai siinä auta ku tehdä liitto kivun kanssa ja tanssia tulinen ja tuskallinen tango.. sillä ehdolla että minä vien:)

Pisarat kirjoitti...

Tässä linkissä http://www.heket.fi/?page_id=305 on parhaan ystävättäreni toiminimi.

Äidit pystyvät paljoon ja sitten varuiksi on onneksi keinot, joita voidaan ottaa tarvittaessa käyttöön.

Voimia ja turvaa koko perheelle !

Pisarat kirjoitti...

Kurkkaa linkki- hän on siis kätilö, joogaohjaaja ja akupunktiohoitaja.

Kaisu kirjoitti...

Kiitos Pisarat linkistä. Kävin jo lukemassa. Monipuolinen kokemus ystävälläsi. Kaikki mielenkiintoiset kurssit näkyvät olevan siellä etelässä..