sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Raskausviikko 37




Takaapäin ei niin hirveästi huomaa, että on raskaana. Mutta odotappas kun näät sivuprofiilin:)



Olo on mitä mainioin. Koko huusholli on siivottu hirveällä draivilla,oikein itseäkin ihmetyttää. Kahvakuulalla en enää ole treenannut, mutta jumpannut "Mammajumppa"-kirjan mukaan ja käynyt rauhallisia kävelylenkkejä. Kotona vielä vedän tangoa musiikin mukana.

Mies on tehnyt kolme valmistavaa hoitoa synnytystä ajatellen. On tuntunut taivaalliselta olla puolisen tuntia kevyessä hieronnassa.

Lantionpohjanlihaksia tulee harjoiteltua joka päivä 20-30 kertaa. Ehkä ei aivan tarpeeksi, mutta tyhjää parempi sekin. Hengitystä olen harjoitellut päivittäin eli rauhallista sisään hengitystä niin että vatsa laajenee ja suunta on kohtuun päin. Ulos rauhallisesti suu avoinna ja kohdusta pois päin. Tärkeintä tuntuu olevan, että pystyy rentouttamaan hartiat ja suun alueen, joka on suorassa yhteydessä kohtulihakseen. Konttausasennossa olen harjoitellut lantion pyörittämästä sisään- ja uloshengistyksen mukana ja liittänyt siihen aauumm-ääntä. Välillä tulee vähän epätoivoinen olo kun miettii synnytytystä, mutta yritän pyyhkiä sen mielestä ja luottaa itseeni. Edellinenkin synnytys meni lopen niin hienosti ilman kivunlievitystä niin eiköhän tämäkin.

Synnytysasentoa olen vähän mietiskellyt. Tähän mennessä minut on passitettu aina puolimakaavaan asentoon, joka kuitenkin tuntuu olevan se huonoin vaihtoehto. Jos olen täysissä sieluun ja ruumiin voimissa, voisin ajatella pystyasennossa synnyttämistä. Olisipahan painovoima apuna ja käsittääkseni repeämien mahdollisuus olisi vähäisempi.

Olen myös tsekannut noita pisteitä, joita mies voisi hieroa/painella synnytyskivun lieventämiseksi. Riippuu tietenkin miten synnytys etenee ja kuinka vauhdilla. Vesi tuntuu olevan myös mahtava avautumisvaiheen kipujen lieventäjä. Synnytysponnistusta olen myös miettinyt, että mikähän se sitten olisi se oikea ponnistustyyli. Luin jonkun stoorin äidistä, joka oli käynyt läpi hypnosynnytyksen. Muistaakseni mainitsi, että ponnistaessa hengitetään rauhallisesti ulos ja vatsalihaksilla puristetaan kevyesti ylhäältä alas. En muista enää, miten ne kätilöt pyytää ponnistamaan, mutta ei se ainakaan oikealta tunnu ponnistaa ku vessassa kävisi. Silloin käsittääkseni aiheuttaa vain vastustusta vauvan ulos saamiseksi.

Ei kommentteja: