torstai 4. helmikuuta 2010

31.1.10 (39+2), LUOMUNA



Kerron myöhemmin lisää. Väsynyt, mutta onnellinen:)

Eli edellinen synnytyskin on luonnollinen ilman mitään kipulääkitystä...nasta tallassa suoraan ponnistamaan. Siitä jäi pienoinen pelko ponnistusvaihetta kohtaan, joka oli kyllä kivuliain koko touhussa.

Tämä synnytys yllätykseksi käynnistyikin lapsivesien menolla sunnuntaina 31.1. siinä kahden maissa päivällä. Samantien alkoi vatsaa vääntämään ja jalat täriseen, kun tiesin, että nyt se on menoa. No, kolmen jälkeen olin jo sairaalassa. Supistuksia ei kyllä juurikaan tullut. Ehkä puolen tunnin välein sitä normaalia vatsanahkan kiristystä, joka ei niin hirveästi tuntunut. Vähän jo hirvitti, että kuinkahan pitkäksi urakka venyy.

Kuuden aikaan illalla mies teki vielä yhden valmista hoidon eli hieroi jalkapohjiani ja sääriäni eli aukaisi ratoja ja rentoutti vatsan aluetta. Lisäksi itse hieroin käsiäni. Mies lähti vielä kotia kuuden jälkeen, kun oli hoidon tehnyt. Sen jälkeen huomasin, että suppareita alkoi tulla vähän tiheämpään. Noin reilun kymmenen minutin välein, mutta eivät olleet kipeitä. Sitä kiristelyä ja pientä nipistystä. Puoli kahdeksan aikaan soitinkin miehelle, että vähän tiheämpään supistelee, mutta en käskenyt tulemaan takaisin, koska aika vasta kotia oli tullutkin. Kahdeksan aikaan oli iltapala, jota lähdin hakeen.Siinä ruokaa lautaselle lappoessani tulikin jo vähän tiukempi supistus. Söin sitten iltapalan parin supistuksen lomassa. Pyysin jo hoitajaa luokseni, että voisiko tarkistaa kohdunsuun tilanteen (tullessani sairaalaan kolmen jälkeen se oli 4 cm auki). Hoitaja sanoi, että ei he sitä nyt tarkista vaan panevat minut niihin antureihin. Sanoin, että en ala niissä kauan makaa, kun en siedä, että joudun olemaan paikallani supistusten aikaan. Lisäksi en ylettynyt laukkuuni, että olisin soittanut miehelle, että alkaa tulemaan jo. Kaksi supistusta makasin käyrällä ja hälytin hoitajan, että haluan pois näistä. Sain soitettua myös miehelle sen jälkeen. Pyysin vielä, että se kohdunsuu tarkistetaan, mutta hoitaja sanoi, että kun lapsivedet on menneet niin sitä ei ole hyvä tehdä..?? No tarkisti kuitenkin ja se oli viisi senttiä avoinna.

Paarien kanssa hoitaja lähti viemään synnytyssaliin. Matkan aikana tuli tuju supistus ja haroin jo hiuksiani ja kirosin miehet maailman kauimpaan kolkkaan:) Toinenkin keresi tulla ja sanoin hoitajalle, että voisko ammetta kokeilla. Tultiin synnytyssaliin ja hoitaja laittoin altaan töpselin seinään, kun tunsin, että kolmas supistus tuli hirveällä voimalla ja kamala ponnistamisen tarve. Siihen jäi altaan täyttö ja äkkiä housuja veks ja taas siihen pirun sänkyyn ponnistaan selällään. Eli kahdella supistuksella paikat aukesi 5 sentistä 10. Ponnistusvaihe taisi kestää kaikkinensa noin 7 minuuttia (korjaus 20.2..tarkistin tuosta kortista, että ponnistus kestikin vain 2 minuuttia. Huh, kyllä se seitsemältä minuuutilta tuntu;)). Kyllä se lapsen pään ulos saaminen on melko tuskaista hommaa..tuntu että tukehdun ja itku pääsee ku kävi niin pirun kipeää. Mutta siitäkin selvittiin.

Jälkisupistuksista minua peloteltiin, mutta vähäiseksi jäivät. Mies laittoin synnytyksen jälkeen magneetteja sääriini ja korviini, joiden tarkoitus oli jälkisupistuksia estää. Kyllä niitä jonkin verran tuli, lähinnä samanlaisia kuin kakkoseltakin.

Kyllä tämä tais olla taas ihannesynnytys. Miehen tekemät vyöhyketerapiahoidot, mammajumppa, tanssi ja terveellinen kasvispainoitteinen ruokavalio varmaan paljolti vaikuttivat synnytyksen kulkuun. Ainakin itse uskon niin. Toisaalta, voinhan olla ns. nopea synnyttäjä. Yllätyin vain noista lempeistä supistuksista, että tavallaan 5-6 tujumpaa supistusta ja ponnistaan:)

Nyt minulla on kolme ihanaa pientä peikkopoikaa:)

ps. mies ei valitettavasti kerennyt synnytykseen:(

14 kommenttia:

Mia Lucia kirjoitti...

Paljon, paljon onnea sinulle ja suloiselle vauvalle! Hieno saavutus =).

Yaelian kirjoitti...

Paljon paljon onnea! Suloinen vauveli!

Okriina kirjoitti...

Onnea pienelle ihmiselle ja äidille!

Vale kirjoitti...

Kasoittain onnea koko perheelle!

HW kirjoitti...

Paljon Onnea koko perheelle <3

Pisarat kirjoitti...

Hieno juttu. Kyllä hän on kuvassa suloisen näköinen. Uusi pikkuihminen on aina ihmeiden ihme- Lämpimät onnittelut !

Tanja kirjoitti...

Onnea, onnea koko perheelle <3!

Kaisu kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista:) Pikkumies valvottikin äitiä neljään asti, että vähän väsy on. Kyllä se tästä taas tasoittuu...

Piparminttuliini kirjoitti...

Onneksi olkoon pikkuisesta nyytistä. Meillä laskettuun on tänään tasan kaksi viikkoa ja kova jännitys päällä niin minulla kuin isukillakin =)

Kaikkea hyvää sinulle ja uudelle tulokkaalle sekä muulle perheelle =)

tyttötiimi kirjoitti...

Hei täällähän onkin ilmaantunut uusia bloginjäseniä. Onnea ihanasta koko perheelle ja aivan hurmaava synnytystarina.

Sinun kakkusi ovat taas niin herkullisen näköisiä ja arvaan , että koko lailla kielen vieviä.

Onnellista minivauva-aikaa.

Kaisu kirjoitti...

Kiitos piparminttuliini ja tyttötiimi onnitteluista:)

Kyllä nämä elävän ravinnon kakut ovat kieltämättä yllättävän hyviä!

kte kirjoitti...

Oih, onnea koko peikkoperheelle! :)))

kte kirjoitti...

(En malta olla lisäämättä, että itselläni on ollut vieläkin nopeemmat synnytykset - ja luomulla PITI mennä, kun ei kerenny mitään kipulääkitystä saamaan (onneks), vaikka en harrastanut hoitoja/liikuntaa enkä syönyt niin terveelisesti kuin sä! Mut toki noillakin asioilla on vaikutusta kaikkeen :)

Kaisu kirjoitti...

Kte kiitos:) Pelkäsin vähän tätä kolmatta synnytystä, että mihinkähän se lapsi syntyy, kun kakkonen kerettiin justiinsa sairaalaan. Silloin olisin varmaan ottanut kivunlievitystä jos olisin kerennyt...Sen jälkeen kuitenkin sain itseluottamusta, että jos siitä höykkyytyksestä selvisin ilman kivunlievitystä niin selviän tästä kolmannestakin. En sitten tiedä helpottuuko synnytykset kerta toisensa jälkeen, mutta tässä synnytyksessähän ei supistukset kerinnyt edes alkaa kunnolla ku piti jo ponnistaa:)Onneksi synnytys käynnisty lapsiveden menolla niin sain vähän etumatkaa.
Taidamme olla onnekkaita synnyttäjiä:)

Itse koen raskausaikana aina tärkeäksi omasta hyvinvoinnista ja kunnosta huolehtimisen. Uskon, että se, plus terveellinen ruokavalio kantavat hedelmää myöhemmin sekä itselläni että pienellä ihmisen alulla. Tähän kolmanteen synnytykseen valmistauduinkin paremmin kuin edellisiin.