maanantai 11. lokakuuta 2010

Verenpaineesta osa 2 ja energiaparannusta

Äitini vereenpaineesta kirjoitin keväällä. Äidilleni määrättiin lääkkeet siihen. Hän käytti lääkkeitä kaiken kaikkiaan 6 viikkoa. Pari viikkoa otti yhden pillerin ja sitten vähensi puoleen ja vielä puolesta puolet. Verenpaineet ovat sen jälkeen olleet pääsääntöisesti ihan ok. Yläpaineet ovat olleet 125-140 välillä ja alapaine on pysytellyt 80 kiepeillä. Alunperinhän alapaineesta oltiin niin huolissaan.

Äitini mainitsi terveydenhoitajalle tästä pillereiden lopettamisesta nyt syksyllä. Nainenhan oli aivan kauhuissaan. Äitini selvitti, että hän on joka aamu säännöllisesti mitannut paineet ja merkannut vihkoon. Ne ovat pysyneet ihan ok tasolla.

Äitini toinen polvi leikattiin kolmisen vuotta sitten. Tämä toisen jalan polvi on leikattu (keinonivel) nyt kahteen kertaan. Aluksi näytti, että menee hyvin, mutta sitten alkoi lonksutus ja kipu. Elikkä keväästä asti se on ollut yhtä kipua (niin kuin edellisenkin leikkauksen jälkeen) ja viime ajat äitini on parin tunnin välein saanut pitää kylmäpussia jalassa. Yöt on ollut mitä on. Kipua ja valvomista. Kyllähän tässä tilanteessa väkisinkin ahdistuu ja masentuu, kun kipu on koko ajan läsnä. Lääkkeitä äiti ei mielellään käytä, niitä hän mielestään on saanut käyttää ihan tarpeeksi leikkauksien yhteydessä. Ja tottahan se on, eihän ne hyvästä ole. Sinnillä äiti mennyt tähän asti. Lisäksi kipu (väärässä asennossa liikkuminen kivun vuoksi..) vaikuttaa koko kroppaan: lonkat kipeytyy, selkä kipeytyy, jalkapöydät kipeytyy, niska kipeytyy jne. Ei siis hääviä.

Pari viikkoa sitten puhuin äidin kanssa puhelimessa. Puhelun jälkeen jäi jotenkin surullinen mieli (äiti yrittää kyllä "salata" kipujansa, mutta kuulen kyllä äänestä, että kaikki ei ole lähelläkään hyvin). Tuntui, että tässä pitää olla jokin keino vähentää äidin kipuja (äitini on käynyt modernilla vyöhyketerapeutilla, joka on helpottanut hetkeksi lihasjännitystä). Istuin pöytään ja lueskelin lehteä. Siitä pisti ilmoitus silmään energiaparantajasta. Ennenkin olin sen nähnyt, mutta nyt kunnolla kiinnitin siihen huomiota. Mietin, että tässäkö olisi helpotus äidin kipuihin. Soitin heti perään äidille ja kysyin, että suostuisitko hoitoon jos tällaisen sinulle hommaisin. Äitiä vähän hirvitti, että elä nyt lapsihyvä sellaiseen rahoja laita. Sanoin äidille, että ei sillä rahalla niin väliä, kunhan kokeillaan jos sattuisikin auttamaan. Noh, äiti suostui. Laitoin energiaparantajalle heti viestiä ja sain vastauksen, että hän voi auttaa äitiäni (kaukoparannus). Lisäksi hän antoi hyviä vinkkejä puhelimitse.

Äitini tunsi jo samana iltana kuumotusta koko jalan alueella ja  nukkui kuin porsas 6h putkeen (tätä ihmettä ei ole pitkään aikaan tapahtunut kivun vuoksi). Aamulla koko jalka oli aivan kuuma. Lisäksi alkoivat hirveät pahanolon aallot ja palan tunne rintakehän kohdalla. Kivut olivat  polvesta lähteneet. Vähän vielä kipua oli lonkissa. Yön äiti nukkui taas makeasti:)

Seuraavana päivänä palan tunne oli noussut kurkulle ja paha olo jatkui. Lopulta äiti oksensi ja pala lähti pois. Lisäksi äidillä nousi lapsuuden traumaattiset kokemukset mieleen, jotka äiti oli vain halunnut unohtaa. Yhtäkkiä hän muisti kaiken selvästi. Se oli ihmeellistä. Nyt vasta äiti pystyi katsomaan kunnolla lapsuuden ajan valokuviakin.

Äitini tunsi aina kun parantaja antoi hoidon. Hän tunsi seuraavana päivänä vielä kihelmöintiä/kipua vatsanseudulla ja olkapäässä. Yöt äiti on nukkunut hyvin. Hän on kuin uudesti syntynyt. Verenpaineet nousivat pariksi päiväksi 160/100, mutta sen jälkeen ovat normalisoituneet. Voitte kuvitella miten iloinen, helpottunut ja kiitollinen äiti tästä kaikesta on. Hän on yli viikon jo saanut olla ilman kipuja!!! Hän haravoi ja pomppii kuin aropupu eteenpäin. Kyllä kai ne naapuritkin katsoo, että valehdellut kai se emäntä on kivuistaan:)  Lonksutus tuntuu jalassa, mutta katsotaan miten kaikki etenee.

Äitini sanoi, että parempaa lahjaa kuopus ei olisi voinut antaa. Kyyneleet nousee silmiin, kun kirjoitan tätä. Olen niin iloinen ja onnellinen äitini puolesta. Jospa se yläkerta silloin tulee hätiin, kun tuntuu, että voimat loppuu.

13 kommenttia:

Okriina kirjoitti...

Mahtavaa kuulla äitisi (ja sinun) kokemuksista! Olette löytäneet tienne oikean ihmisen luo. Näitä enrgia- ja muita henkisiä hoitojakin on niin monen tasoisia. Voimia ja paranemista edelleen äidillesi ja sinulle tietysti myös. Tuli muuten mieleen, että oletko antanut äidillesi "ravintoneuvontaa" koskaan?

juille kirjoitti...

Tosi hienoa, että äitisi on löytänyt avun! :)

Näin sairaanhoitajana on pakko kommentoida, että ei kipulääkkeiden ottaminen missään nimessä ole yksiselitteisesti 'paha' asia. Päinvastoin, kivun hoitamatta jättäminen saattaa johtaa todella dramaattisiin, kroonisiin ongelmiin, kun hermoradat edelleen välittävät kiputuntemuksia, vaikka kivun aiheuttaja on jo aikaa sitten hävinnyt. Eli kipua tulee hoitaa tehokkaasti, ehdottomasti! Kroonisen kivun vaikutus elämänlaatuun on aivan valtava, kuten äitisikin tapauksessa. Sitä en sano, että kipua tulisi hoitaa aina lääkkeillä. Pääasia on ihmisen subjektiivinen kokemus ja se, että saa avun :)

Kaisu kirjoitti...

Kyllä Okriina, ravintotietoutta on annettu;) Kevään postauksessa mainitsinkin, että äiskä surauttelee siellä viherpirtelöitä. Edelleenkin surauttelee ja muutenkin on jättänyt kaikki hötöt pois. Painoa vain pitäisi saada putoaa, mutta tiukassa on. Jospa äiti pääsis nyt vähän liikkumaan enemmän..

Kiitos juille kommentistasi:) Ymmärrän kyllä pointtisi. Äitikin on tunnollisesti ottanut ne pillerit, mitä määrättiin leikkauksien jälkeen. Kaikki näytti menevän jo hyvin, mutta sitten alkoi lonksutus ja kivut. Muistaakseni äiti neuvotteli lääkärin kanssa ja söikin tulehduskipulääkkeitä kuurin, jotta tulehdus saataisiin pois. Äiti joutui vaihtaankin ne välillä, kun tuli joitain sivuoireita.

Pääasia, että nyt on äidillä hyvä ja kevyt olla:)

Ansku kirjoitti...

Hei! Aika jännä juttu tuo äitisi tarina, miten tuo energiaparannus käytännössä tapahtui? Kuka oli tämä parantaja, voisin suositella omillekin vanhemmille...? Onko hänellä esimerkiksi nettisivuja tms.

Ansku kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ansku kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ansku kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kaisu kirjoitti...

Hei Ansku! Kyllä tämä kaikki ihmeelliseltä tuntuu, mutta enää emme kyseenalaista tätä. Kesästä asti muutenkin silmät ovat pikkuhiljaa auenneet, että tässä maailmassa on kyse paljon muustakin, mihin olen tottunut uskomaan tai mistä olen tiennyt..Äitinikin on kuin puulla päähän lyöty:))

Jos netistä laitat haun Parantava Voima, niin löyät oikean miehen luo. Hän mainitsi, että äitini otti hirmu hyvin vastaan energioita. Pari päivää kyllä olikin melkoista höykkyytystä äidillä.

Yaelian kirjoitti...

Miten liikuttavaa oli tästä lukea! Hienoa,että äitisi sai apua energiahoidosta ja ihana lahja sinulta äidillesi!

Mia Lucia kirjoitti...

Kiitos, kun jaoit äitisi liikuttavan ja mielenkiintoisen tarinan!
Hienoa kuulla että oikea henkilö löytyi, kun apua tarvittiin =).

Kaisu kirjoitti...

Yaelian ja Mia Lucia, kiitos! Tuntuu kyllä hyvältä, että löytyi keino auttaa äitiä ja vielä "oikealla hetkellä". Ihana on ollut soittaa äiskälle, kun puhelimen päässä on se entinen iloinen äiskä:)

TuuliaTuu kirjoitti...

Hieno homma, että äitisi sai kauttasi apua! Tämä maailma on ihmeellinen paikka ja apua voi saada kun sitä vaan osaa pyytää.

Tästä tuli oikein hyvä mieli:)

Kaisu kirjoitti...

TuuliaTuu, kiva kun tulit hyvälle mielelle:) Kommenttisi sai minutkin hyvälle tuulelle:) Kyllä tämä elämä on välillä niin ihmeellistä..