sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Neljä tietä vapauteen, sopimus 2

Älä ota mitään henkilökohtaisesti

Jos joku sanoo sinua tyhmäksi ja otat sen henkilökohtaisesti, uskot ehkä itsekin olevasi tyhmä. Väitteen hyväksyminen johtuu itsensä tärkeänä pitämisestä. Asioiden ottaminen henkilökohtaisesti on suurin mahdollinen itsekkyyden ilmaus. Oletamme kaikessa olevan kyse ainoastaan minusta. Kun otamme asiat henkilökohtaisesti, oletamme muiden tietävän, millainen meidän maailmamme on, ja yritämme saada heidän maailmansa mukautumaan siihen. Vaikka muut loukkaisivat sinua täysin tarkoituksellisesti, sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Se mitä he sanovat ja tekevät ja mitä mieltä he ovat, perustuu heidän mielessään oleviin sopimuksiin. Jos joku sanoo sinua lihavaksi, älä ota sitä henkilökohtaisesti. Kyseinen henkilö käsittelee vain omia tunteitaan, uskomuksiaan ja näkemyksiään. Hän yrittää lähettää sinulle myrkkyä, ja jos otat sen henkilökohtaisesti, otat myrkyn vastaan. Jos et ota mitään henkilökohtaisesti, pysyt tyynenä kaiken kielteisyyden keskellä. Kyky vastustaa myrkkyä on tämän sopimuksen lahja.

Kun suhtaudut asioihin henkilökohtaisesti, loukkaannut ja reagoit puolustamalla uskomuksiasi ja luomalla riitatilanteita. Teet mitättömästä asiasta suuren, koska sinulla on tarve olla oikeassa ja osoittaa kaikkien muiden olevan väärässä. Muut muodostavat mielipiteensä oman uskomusjärjestelmänsä pohjalta, joten mikään mitä he ajattelevat minusta ei todellisuudessa liity minuun vaan heihin itseensä. Suhtautumalla asioihin henkilökohtaisesti, aiheutat itsellesi kärsimystä täysin turhaan. 

Jos joku sanoo sinulle, että olet hieno ihminen, se ei johdu sinusta. Tiedät, että olet hieno ihminen. Muiden kehuihin ei tarvitse uskoa. Sinulla ei ole tarvetta tulla hyväksytyksi. Sinä et tarvitse sitä, että joku kehuu tai moittii sinua. Jos joku sanoo, että loukkaat häntä sanomisillasi ja hän suuttuu sinulle, se ei johdu sinusta. Olet ainoastaan tekosyy suuttumiselle. Suuttuminen johtuu pelosta, omien pelkojen kohtaamisesta. 

Kun et ota mitään henkilökohtaisesti, sinun ei tarvitse tukeutua muiden sanomisiin tai tekemisiin. Voit luottaa omaan arvostelukykyysi. Sinä et ole vastuussa muiden tekemisistä, ainoastaan omasta itsestäsi. Voit pyytää mitä haluat tai sanoa kyllä tai ei –oman valintasi mukaan- ilman syyllisyyttä tai itsensä tuomitsemista.

6 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Kiitos Kaisu <3

Ansku kirjoitti...

Juuri näin!!

merikukka kirjoitti...

Kiitos tästä postauksesta!

Kaisu kirjoitti...

Ole hyvä Suvi:)

Ansku, jep:) Elämä helpottuu kummasti, kun ei ota enää mitään henkilökohtaisesti!

Merikukka, kiva kun tykkäsit:) Itse olen saanut niin paljon helpotusta elämään näiden neljän sopimuksen myötä, että haluan jakaa sen täälläkin.

Tanja kirjoitti...

Kiitos jälleen tästä "sopimus-tekstistä", joka herätti minussa ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Toivon, että elämä tuo minulle kirjan vastaan kirpputoripöydällä :-)...

Ajatuksen tasolla olen tämän sopimuksen kanssa samaa mieltä. Näin se on ja olisi ihanaa, että pystyisi tuohon. Ehkä jotain päivänä pystynkin.

Käytännössä... harva meistä ehkä pystyy neutraaliin asennoitumiseen tilanteessa kuin tilanteessa. Siihen pystynevät henkisesti hyvin pitkällä olevat tahi sellaiset narsistit, joita ei enää kosketa mikään.

Itse koen, että kokemalla loukkaantumisen, minulla on mahdollisuus kehittyä: tuntemalla myrkyn, minulle avautuu mahdollisuus kysyä itseltäni, haluanko siirtää sitä itse eteenpäin, haluanko käyttäytyä toisia kohtaan samalla tavalla; toisaalta minulle avautuu mahdollisuus oppia antamaan anteeksi, joka vapauttaa minut myrkystä. Tähän en millään aina pysty. Ystäväni sanoi kerran mielestäni hyvin: jos en pysty antamaan anteeksi, voin kysyä itseltäni, pystynkö hyväksymään sen, etten pysty siihen. Ja jo tämä on askel eteenpäin. Ja ehkä jonain päivänä on hetki, jolloin pystyn siihen.

Oli mukava lukea, että olet Kaisu saanut helpostusta elämääsi harjoittelemalla kirjan sopimuksia omassa elämässäsi.

Kaisu kirjoitti...

Hei Tanja taas:)

Itse vatvoin ennen yökaudet, kun joku oli jotakin tympeää sanonut. Nyt olen kehittynyt siinä mielessä, että so what:)Jätän omaan arvoonsa ne. Eniten taitaa tehdä tiukkaa läheisten kanssa ettei ottaisi henkilökohtaisesti... On myös totta, että jos joku loukkaa (ei pysty oleen ottamatta henkilökohtaisesti), niin ei sitä tunnetta kannata piilottaa vaan antaa sen tulla koko voimallaan kipuineen tuskineen kaikkineen. Kun tunnetta on rauhassa tutkaillut, niin sen jälkeen sen pitäisi jo vähän helpottaa.

Tiedän kuitenkin lähipiiristä, että vaikeita ja kipeitäkin asioita pystyy antaan anteeksi koko sydämestään. Silloin on antanut anteeksi kun kyseinen ihminen ei herätä sinussa enää voimakkaita tunteita.

Vaikeaa näiden ohjeiden noudattaminen kuitenkin on, valitettavasti:(