torstai 15. syyskuuta 2011

Suku on pahin....tai sitten paras:) II

Kirjoitin aikaisemmin ihanista sukulaisista, jotka tarpeen tullen jelppivät asiassa kuin asiassa. 
Pari päivää sitten sisko toi pari pussillista omenia ja itse kävimme vielä mieheni isän
luona poimimassa pieniä omenoita ja marja-aronioita. Eilen vielä saimme kotiovella kaksi ämpärillistä lisää marja-aronioita samaisesta paikasta. Eihän tässä voi kuin kiittää kauniisti:)






Siskolle vein sitten pienen sankon marja-aronioita ja Ouluun lähtee myös viikonloppuna.
 
Pienet omenat höyrytin ja tein omalla käsikäyttöisellä vehnäoraspuristemella sosetta. Hyvää sosetta tulikin. Marja-aronioita laitoin suurimman osan kokonaisina pakkaseen ja olen tuoreeltaan käyttänyt drinksuissa ja raakajäätelöissä (banaanista).

Tein myös mehun tapaista pienistä omenoista ja marja-aronioista. Samaisella käsikäyttöisella puristemella sain mehuisan lopputuloksen. Hyvääkin oli loppujen lopuksi. Eilen illalla kymmenen jälkeen keittiössä hääräsin ja nauroin ääneen kun joka paikka oli enemmän tai vähemmän sotkussa; tukka mehussa, paita sörsselissä, lattia roiskeessa, pöydät enemmän tai vähemmän sotkussa! Tuli vain mieleen, että on se hyvä ettei blogin lukijat pääse kurkistamaan tänne kulisseihin....voisitte järkyttyä aikalailla;)

 Alhaalla uunissa tehty omenapiirakka ja jotakuinkin raakalainen.


Omenapiirakka ilman uunia

Pohja:
1 dl pekaanipähkinöitä

Pähkinät yleiskoneessa murumaiseksi. Sekaan loput aineet ja tasaiseksi massaksi. Painellaan pieneen vuokaan.

Täyte:
Itse tekemää vaniljaista omenasosetta höyrytetyistä omenoista.
Omenakuutioita, kanelia

Päälle:

3 rkl kookossosetta sulatettuna
1 tl hunajaa
1 tl lucumaa
vaniljaa

Kaikki sekaisin. Maistui aikas ihanan karamelliselta.



Keitettyä kvinoa ja amaranttia sekä omena-punajuurilisäke. Seassa myös idätettyjä vehnänjyviä.

Ei kommentteja: