torstai 27. lokakuuta 2011

Kalleimmat aarteeni ja viimeksi luettua



En kyllä ennen äitiyttä voinut kuvitella kuinka suurta äidin rakkaus on ja miltä se tuntuu. Sydän monet kerrat päivässä meinaa pakahtua kun katsoo pieniä miehiä. Voi kunpa sitä osaisi olla aina lempeä ja rauhallinen äiti. Liian monet kerrat on tullut purettua sitä omaa kiukkua lapsiinkin. Huoh:( Paljon olen muuttunut muutaman vuoden takaisesta, mutta paljon on matkaa vielä edessä. Henkisyyden kirjoista olen saanut monia oivalluksia ja vinkkejä ihmisenä olemisesta.

Yläkuvassa pienin peikko katsoo tarkasti keskimmäisen touhuja. Pienimmäinen alkoi kävelemään pääsääntöisesti vasta 1v 7kk eli aikas myöhään. Ei minulla kuitenkaan mitenkään hätä sen suhteen ollut. Otti jo askelia 1v 2 kk  lähtien ja käveli pikku pätkiä, mutta jostakin syystä se ei oikein napannut. Nyt kyllä jo tallustelee ja juoksee. Hän on sellainen rauhallinen pieni mies.Esikoinen onkin sitten jo "iso poika". Hän on jotenkin niin muuttunut pikkuvanhaksi kun aloitti eskarin.

Alhaalla muutama kirja, jotka tässä taannoin luin. Kundaliinijoogaa olen parisen kuukautta nyt harrastanut aamuisin. Se jotenkin sopii minulle. Alkuun laitoin kellon soimaan, että kerkiän ennen lapsia joogata, mutta se herätys kellon soittoon oli niin ankea ja kova. Nykyään nousen silloin kun itse herään ja olen ihan hyvin kerennyt aamulla joogailla.  Keksimmäisestä kirjasta jäi päälimmäisenä mieleen se, että piirteet, jotka ärsyttävät muissa, ovatkin meissä itsessä. Voi kysäistä ja tutkia itseä, että miksi tietty piirre ärsyttää. Olemme toistemme peilejä.

Valon soturin käsikirja oli aika jännä luettava. Siitä voisin vähän myöhemmin kirjoittaa pari otetta myös tänne.


Valon Soturi tekee aina jotain epätavallista.
Hän saattaa tanssia kadulla töihin mennessään, katsoa silmiin vierasta ihmistä ja puhua rakkaudesta ensi silmäyksellä, tai puolustaa aatetta joka voi tuntua naurettavalta. Valon Soturit sallivat itselleen tuollaisia päiviä.
Hän ei pelkää itkeä menneitä tai iloita löytäessään jotain uutta. Tuntiessaan hetken koittaneen hän heittää syrjään kaiken ja lähtee hartaasti uneksimaan seikkailuun. Tajutessaan vastarintansa murtuvan hän jättää taistelun syyttämättä itseään muutamasta hulluudenpuuskasta.
Soturi ei yritä esittää päivästä toiseen roolia, jonka muut ovat hänelle valinneet.

Valon Soturi tietää, että tietyt hetket toistuvat.
Hän näkee usein edessään samat ongelmat ja tilanteet joihin on ennenkin törmännyt. Hän ajattelee ettei pääse elämässään eteenpäin samojen vaikeuksien toistuessa.
"Olen kokenut jo tämän", hän valittaa sydämelleen.
"Niin oletkin", sydän vastaa. "Muttet ole päässyt koskaan yli."
Silloin Soturi ymmärtää, että toistuvilla kokemuksilla on yksi ainoa tavoite: niiden tarkoitus on opettaa hänelle sellaista mitä hän ei halua oppia.

Valon Soturi tietää intuition merkityksen. Intuitio on Jumalan kirjoitusta, niinpä hän kuuntelee yhä tuulta ja puhuu tähtien kanssa.
Valon Soturi puhuu muiden ihmisten teoista kuvittelemalla, että tämä on paikalla ja kuulee mitä hän sanoo. Koska kaikki toisesta ihmisisestä sanottu paha päätyy aina tämän korviin entistä myrkyllisempänä ja pahansuopaisempana.





4 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Pikku peikkosi ovat suloisia ja kauniisti kirjoitit tässä postauksessa:)

Mustikkatyttö kirjoitti...

Söpöjä otoksia ja mukavaa lukea myös mietteitäsi! :)

Okriina kirjoitti...

Lapset opettavat meille kaikkein eniten ihmisyydestä. Vaikka äitiys on välillä rankkaakin, tuntisin olevani täysin raakile ilman tätä yhteistä matkaa. Ihania pieniä miehiä, joista kasvaa vielä ihani isoja miehiä :)

Kaisu kirjoitti...

Yaelian, kiitos! Ihania pikku peikkosia he ovat. Välillä vähän turhankin vallattomia, mutta hyvähän se on, että energiaa riittää:)

Mustikkatyttö, kiitos myös sinulle! Kyllä tämä äitinä olo on välillä niin haastavaa, mutta niin palkitsevaa myös:)

Okriina, äitiys on ollut kieltämättä iso opetusmatka itsellenekin. En vaihtaisi tätä kokemusta mistään hinnasta, vaikka välillä on silmät ristissä saanut olla ja väsy kova. Ja kiitos, pikkumiehet ovat kerrassan hurmaavia:)Niin kuin kaikki lapset!