perjantai 2. maaliskuuta 2012

Ajatuksia ja mietteitä viime viikoilta

Välillä nousee pintaan niin syvä kiitollisuus siitä, että lapsilla on isä. Isä vie lapset jääkiekkoon ja muihin harrastuksiin. Silmät loistaen hän kertoo mitä hän Aapen ja Röllin kanssa oli taas tehnyt. Itse isättömänä kasvaneena osan niin arvostaa sitä. Tuntuu jopa niin etuoikeutetulta. Lapseni saavat harrastaa ja isä on harrastuksissa mukana. Olen yrittänyt lapsillekin jo hieman kertoa, miten ihana asia on, että heillä on isä joka vie heitä harrastuksiin. Aina harrastaminen ei ole mahdollista, vaikka intoa ja lahjojakin olisi. Harrastaminen maksaa aikas lailla.

Tanssitunneillani kuulin alkuun vähän narinaa nuoremmilta tytöiltä, että ei taas tehdä sitä liiketttä eikä tätä. Tanssiopettaja hieman ärähti, että jos ei halua tehdä, voi mennä tuosta ovesta ulos. Minusta se oli aivan oikein. Lapsena olisin halunnut niin tanssitunnille, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Ehkä nuoret eivät aina hoksaakaan, miten etuoikeutettuja he ovat päästessään harrastamaan mieluista lajia.


Kiitollisuutta näyttää olevan myös ilmassa. Äitini soitti yksi aamu ennen kukon pieremää (minä tietenkin säikähdin että mikäs nyt on hätänä), kun hän oli kokenut massiivisen kiitollisuuden aallon. Hän vain halusi soittaa minulle ja kertoa, miten kiitollinen hän on , kun saa olla töissä, ei ole kipuja ja pystyy nukkumaan. Äitini tarina löytyykin täältä.

Alla esikoisen laittamia julisteita jääkaappiin:) Jääkiekko on tällä hetkellä in.



Mies aina kolaa pihallamme ison mäen, niin ei tarvitse merta edemmäs lähtä laskeen mäkeä. Taustalla näkyy  naapuriimme rakenteilla oleva omakotitalo. Kuusiaitamme on jouduttu kaatamaan pois (tontin raja mitattu aikoinaan väärin), niin näky on vähän paljas.



Parin viikon päästä on isommat pippalot tiedossa, kun mies täyttää pyöreitä. Olen hieman lisäillyt kymmenen vuotta sitten tekemääni leikekansioon kuvia ja lehtijuttuja. Mies on aika hurja ollut nuorena ja ihme ja kumma, että hän on vielä hengissä. Kaikenlaista on häneen elämäänsä mahtunut. Rankin kokemus varmaan oli yhtiökumppanin/ystävän kuolema heti firman perustamisen jälkeen. Hän ei ole oikein vieläkään sitä käsittänyt. Mullistavin kokemus varmaan on ollut isäksi tuleminen.

Olen hikihatussa leiponut pakkaseen kaikkea valmiiksi. Olinpa käräyttää keittiönkin tuusannuuskaksi, kun unohdin kookoöljyn kattilaan "miedolle lämmölle". Olikin jäänyt ihan täysille ja jossakin vaiheessa havahduin keittiöstä tulevaan savuun. Nappasin kattilan käteen ja samantien lieskat syttyivät. Miehen huusin hätiin ja hän vei kattilan ulos. Haisi mökkikin aika pahalle pitkään aikaan. Vaarallista tämä leipominen:)




Olen harjoitellut näiden normi leimpomusten tekoa. Kääretortun olen tehnyt kookosjauhosta ja jostakin muusta jauhoista (en muista). Gluutenitonta kuitenkin. Välissä mansikkahilloa, luomu kermavaahtoa, pakastekuivattuja vadelmia ja appelsiinihiutaleita. Vähän kääretorttu ratkeili., niin kuin kuvastakin näkyy. Täytekakkupohjat tein sitten ihan perunajauhoihin, että varmasti onnistuvat.


Muutama ote miehen leikekirjasta:) Olen liimaillut sinne kuvia ja lehtileikkeitä, lasten tekemiä kortteja ym. Osa kuvista on vähän vinksallaan, mutta olokoot.







Miehen perustama baari






Olen kuvassa joku parikymppinen:)




8 kommenttia:

Mustikkatyttö kirjoitti...

Oi miten ihania ajatuksia, koskettavia muistoja ja jännittäviä kuvia ja lehtileikkeitä! Kiitos tästä tilaisuudesta kurkistaa elämäänne ja muistoihinne! ♥

Kaisu kirjoitti...

Voi kiitos Mustikkatyttö♥ Kommenttisi tuntui niin ihanalta. Kuvia ja lehtileikkeitäkin on jemmassa paljon (mies urheillut kaikenlaista koko ikänsä), mutta pienen osan uskalsin tänne laittaa:)

Yaelian kirjoitti...

Ihana hyvän mielen postaus Kaisu:) Ja oli mielenkiintoista lukea hieman perheestäsi:)

Kaisu kirjoitti...

Yaelian, kiitos:) Välillä kun miettii näitä asioita, niin huomaa miten hyvin kaikki on.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kaisu! Olihan siellä kummallisen tutun näköinen makuuhuone:):)Missä lie kuva otettu:):)Terveisiä ja auringon paistetta koko perheelle täältä Raumalta:)

Kaisu kirjoitti...

Heippa Raumalaiset:) Pistää aina hymyillyttämään tuo makuuhuone, josta veljeni jalka meni läpi kun naapurit möykkäs;) Siitäkin on jo niin kauan aikaa ja paljon on tapahtunut sen jälkeen...

Paljon terveisiä myös sinne teille ja voikaa hyvin:)

Riikka kirjoitti...

Kiitos tästä lämminhenkisestä postauksesta Kaisu! :)
ps. torttu on kaunis!

Kaisu kirjoitti...

Kiitos Riikka, kiva kun kommentoit:)Välillä tulee asioita mieleen ja tuntuu, että on pakko myös tänne niistä kirjoittaa.