keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Lasten kiroilusta ja muusta....

Tulin pienimmäisen kanssa pyörällä kylältä, kun huomasin, että poikani on kavereiden kanssa tuossa lähi leikkikentällä. Siellä näkyi olevan myös 4-5 vuotta vanhempaa porukkaa.

Voi taivas, olin järkyttynyt vanhempien lasten kielenkäytöstä. Sieltä kuulu saata, peetä, veetä ja kaikkea mahdollista. Joka toinen sana. Näiden isompien lasten joukossa oli pari tuttava lastakin ja sanoin toiselle, että miten ihmeessä puhut tuollaista pienempien kuullen??? Ehkä se on sellaista näyttämisen halua pienemmille, että näin me puhutaan...

Olin järkyttynyt ja vihainen. Komensin poikani kavereineen äkäisesti pois leikkikentältä. Tällaista ei ole tarkoitettu pienempien korville. Ilmaisin kyllä isommille lapsille järkytykseni ja myönnän -liian äkäisesti. Sieltähän kuulu tulkutusta ja kiroilua vielä enemmän. Mielestäni leikkikenttä on tarkoitettu leikkimistä varten lapsille, mutta näyttää aika usein, että se on nuorison viettopaikka. Sieltä löytyy kaljatölkkejä ja yritetään tuhota kaikki mahdollinen.

Meitä on lapsesta asti opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä -heille ei tulkuteta. Ehkä siksi tulin entistäkin vihaisemmaksi. Jään vielä pohtimaan enemmänkin, miksi reagoin niin voimaakkaasti....
Toivottavasti tämä oli vain pienen pieni osa nykynuorista, jotka tällaista kielenkäyttöä viljelee? Eikä sillä, pyhimys en ole minäkään. Täysin raakile vielä äitinä ja paljon on vielä petrattavaa kielenkäytössä ja käyttäymisessä. En tiedä kultaako aika muistot, mutta en muista, että meillä olisi saanut puhua tuohon sävyyn päälle kymmenvuotiaana. Kyllä sieltä olisi remmistä tullut peffaan;)

Tässä pieni tunnepurkaus tältä päivältä:)

6 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Ymmärrän hyvin reaktiotasi.Itsekin järkytyin monta kertaa nyt kesällä julkisissa liikennevälineissä,kun kuuntelin nuorison kielenkäyttöä.Usein tuli sellaisia sanoja jota ei mielellään kuulisi...
Oman poikani suhteen olin myös aika ankara kiroamisen suhteen.Kun muutin hänen kanssaan Suomeen(hän syntyi ulkomailla ja muutin sitten takaisin Suomeen hänen ollessaan viisivuotias) poikani oli ihan ummikko ja pihalla tietenkin muut pojat opettivat hänelle ensimäiseksi kirosanat.Kyllä sillon suututti!

Anni Minerva kirjoitti...

Olet kyllä oikeassa - samaa olen monet kerrat kuunnellut kaupungilla tai kotikylällä. Sellaiset voimasanat ei kyllä sovi pikkukersojen suuhun, ei sitten millään, mutta kovasti ne niitä kielenkäytössään viljelee. Minullakin oli kiroilun suhteen aika tiukka kasvatus.

Kaisu kirjoitti...

Yaelian, en oikein nyt ymmärrä itsekään mistä hurja kielenkäyttö johtuu ja vielä pienillä lapsilla..? Julkisissa liikennevälineissä varmaan saakin kuulla jos kaikenlaista.

Anni Minerva, lähtisikö se sitten kasvatuksesta vai mistä tuo kielenkäyttö? Itse en vain halunnut lapsena edes puhua rumia, jotenkin se ei istunut suuhun.

Outi Rinne kirjoitti...

Hienoa Kaisu, että kävit vähän ojentamassa poikia, sitä harvempi nykyään enää tekee! Mielestäni ruma kielenkäyttö on vain yksi oire siitä, että joku tukiverkko lasten ympäriltä nykyään puuttuu. Harvassa ovat enää ne naapurintädit ja talkkarit, jotka pitivät raisuja kavereita kurissa, opettivat käytöstapoja ja sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä ihan siellä arjen konkreettisella tasolla. Nykyään kukaan ei oikein enää ehdi, jaksa tai uskalla välittää. Vaikka samaan aikaan lapsia altistetaan yhä nuorempina aikuisten asioille, joita pieni pää ei vielä pysty ymmärtämään. No, voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka, mutta tämä puhina riittäköön tällä erää :)

Anonyymi kirjoitti...

hyvä Kaisu. en minäkään salli kiroilua en ainakaan omien lapsien suusta, enkä omanikaan. yksi päivä poika tulikin päiväkodista ja sanoi että voi v.... kyl kuule suutuin kuin limppu taikina. poika sanoi että ei se ole ruma sana että pojat sanoo sitä koko ajan päiväkodissa. seuraavana päivänä reippaana äitinä kävin sanomassa hoitajille että en kyllä tykkää tälläisestä kielen käytöstä päiväkodissa, niin hoitajat sanoivat vaan että he ei asialle voi oikein mitään. mitäs sitte. sovimme pojan kanssa että toista kertaa tuo sana ja muutkaan rumat sanat eivät pojan suusta tule. eikä nyt ole tullut. eli nuhtelu on aika hyvä keino siihen.

Kaisu kirjoitti...

Outi, puhut kyllä asiaa. Tähän tulokseen miehen kanssa myös tulimme. Yksi asia mikä itseäni harmittaa on se, että minun aikuisena ihmisinä pitäisi osata sanoa asiani rauhallisesti ja ystävälliseen sävyyn oli kyse sitten mistä asiasta hyvänsä. Ei auta kuin petrata omaa käyttäytymistäkin:) Siitähän se kaikki lähtee.

Anonyymi, näin muuten silloin yhden poikasi päiväkotikaverin leikkiksellä samaan aikaan kun oltiin siellä. Sieltähän komeasti kuulu kirosana...ja pienistä pojista oli kyse. Ehkä vuoden kaksi vanhempi kuin poikasi. Siinä taas pyöritellin silmiä, mutta pidin mölyt mahassani;)