keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Julmaa(ko)?

Yksi päivä olin  ulkona lasteni kanssa. Huomasin, että kaksi poikaa hakivat kuolleen harakan (toivon mukaan) pienestä metsäpläntistä. Ihmettelin kyllä, että miten he tiesivät harakan sielä hakea. Olivatko he kenties ampuneet itse sen (pyssyjä heiltä löytyy)? Noh, pienempi pojista haki harakan metsästä ja  heitti sen täysiä seinään. Huudahdin jo äänen, että mitä ihmettä. Sitten harakka lensi heidän pihan lähellä olevaan ojaan.
Olin jotenkin järkyttynyt. Ajattelin kyllä, että harakka oli kuollut ettei tuntenut mitään ja sen maallinen keho oli enää vain jäljellä. Siltikin se tuntui tosi pahalta.

Lapsena vein sisälle eksyneet kärpäset purkissa ulos. En halunnut tappaa niitä. Sama on ollut muiden ötököiden ja pörriäisten kanssa. Jos löysin jonkun kuolleen eläimen tai linnun, hautasin sen hellästi maahan ja ajattelin lapsen aivoilla, että sillä on nyt hyvä olla. Aikuisiällä olen joitakin kärpäsiä tappanut (taisin unohtaa muutamaksi vuodeksi todellisen minäni), mutta en enää moneen vuoteen. Yritän aina jollakin lailla hätistää ne ulos.

Selitin omille lapsilleni, että eläimiä pitää kunnioittaa, oli ne sitten kuolleita tai eläviä. Niitä ei heiteillä seinään tai kohdella muutenkaan alentavasti.

Laitan tähän pari kuvaa, jotka otimme lasten kanssa pari kuukautta sitten.



2 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Upeat kuvat! Kyllä tuo mielestäni oli julmaa;oli se harakka sitten kuollut vai ei.Minäkin yritän kunnoittaa kaikkia luonnon eläviä,mutta täytyy myöntää ,että jos kesän kuumuudessa satun kotona törmäämään suuriin inhoittaviin koppakuoriaisiin,niin ne kyllä tulee litistettyä,ovat niin inhoittavia.

Kaisu kirjoitti...

Kiitos Yaelian! Olen aika herkkä kaikelle, mutta tämä oli minustakin "raakaa".

Siellä varmaan onkin jos kaikenlaisia ötököitä? Minä kyllä juoksen ja lujaa jos nään joitain ällön näköisiä ötököitä;) Sääksiä kyllä tulee huidottua kun ovat kimpussa. Ei sitä itsekään mikään pyhimys ole:)